Chen Yi Syntymäpäivä, syntymäaika

Chen Yi (yksink.: 陈毅; perint.: 陳毅; pinyin: Chén Yì; Wade–Giles: Ch’en I, suomeksi myös Tšen Ji; synt. Chen Shijun, yksink.: 陈世俊; perint.: 陳世俊; pinyin: Chén Shìjùn, 26. elokuuta 1901 Lezhi, Sichuan – 6. tammikuuta 1972 Peking) oli kiinalainen sotilaskomentaja, joka palveli kommunistien armeijoissa 1930–1940-luvun sodissa ja toimi vuosina 1958–1972 Kiinan kansantasavallan ulkoministerinä. Tosiasiassa Kiinan ulkopolitiikkaa ja ulkoministeriötä tosin johti Zhou Enlai.

Chen Yin isä oli vähävarainen virkamies. Chen kävi ammattikoulua Chengdussa. Vuosina 1919–1921 hän opiskeli ja työskenteli Ranskassa osana Kiinan valtion tukemaa vaihto-ohjelmaa. Hän työskenteli tuolloin muun muassa Michelinin tehtailla. Hän liittyi vuonna 1921 kiinalaisten opiskelijoiden sosialistiseen järjestöön, jonka 102 jäsentä karkotettiin pian Ranskasta. Näiden joukossa olivat Chen ja Zhou Enlai. Palattuaan Kiinaan Chen liittyi vuonna 1923 Kiinan kommunistiseen puolueeseen. Hän liittyi kuitenkin myös Kuomintangiin, opiskeli vuosina 1925–1926 Whampoan sotilasakatemiassa Kantonissa ja osallistui pohjoisen sotaretkeen sekä vuoden 1927 epäonnistuneeseen Nanchangin kansannousuun. Vuonna 1928 hän liittyi poliittisena komissaarina Zhu Den ja Mao Zedongin johtamaan kommunistien neljänteen puna-armeijaan, joka toimi Jiangxissa.

Useimmista muista merkittävistä kiinalaisista kommunistijohtajista poiketen Chen ei osallistunut vuosien 1934–1935 pitkään marssiin, vaan jäi Etelä-Kiinaan pitämään kommunistien sissitoimintaa elossa. Kiinan–Japanin sodan puhjettua vuonna 1937 Chenin joukot yhdistettiin uuteen neljänteen armeijaan, joka oli kommunistien merkittävä sotavoima Keski-Kiinassa ja taisteli koko sodan aja Jangtsen alajuoksulla. Chenistä tuli vuonna 1941 uuden neljännen armeijan vt. komentaja ja myöhemmin virallinen komentaja. Hän siirtyi vuonna 1944 kommunistien päämajaan Yan’aniin, jossa hänet valittiin seuraavana vuonna puolueen keskuskomiteaan. Kiinan sisällissodan ratkaisuvaiheessa Chen komensi joukkoja, jotka valtasivat Kiinan tärkeät rannikkokaupungit Zhejiangin ja Shandongin välillä, mukaan lukien Shanghain ja Nanjingin.

Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen Chenistä tuli vuonna 1949 Shanghain pormestari ja merkittävä poliittinen vaikuttaja. Hänet ylennettiin vuonna 1955 yhdeksi Kansan vapautusarmeijan kymmenestä marsalkasta ja nimitettiin seuraavana vuonna politbyroon jäseneksi. Hän oli myös vuodesta 1954 valtioneuvoston varapuheenjohtaja ja kansallisen puolustusneuvoston varapuhemies. Vuonna 1958 hänestä tuli ulkoministeri Zhou Enlain seuraajana. Chenin ulkoministerikauden merkittävin tapahtuma oli Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko. Chen joutui voimakkaiden hyökkäysten kohteeksi kulttuurivallankumouksen vuosina. Vuoden 1969 puoluekokouksessa hänet pudotettiin politbyroosta, mutta hän säilytti jäsenyytensä keskuskomiteassa ja useimmat muut virkansa.